Kuulumisia Punkalaitumen seurakunnasta ja vähän muualtakin

Uutiset ovat hyvä mahdollisuus seurakunnan työntekijöille kertoa enemmän tärkeistä ja kiinnostavista aiheista. Teksteissä tartutaan niin tuleviin tapahtumiin kuin Suomessa tai maailmalla puhututtaviin aiheisiin. Mikäli mielessäsi on aihe, josta haluaisit lukea enemmän, vinkkaa siitä tiedotusvastaavana toimivalle Sannalle osoitteeseen sanna.lahdeniemi@evl.fi.

Matkalla Puolassa

1.2.2018 11.38

Seimen äärellä Puolassa

Sunnuntaina 28.1.2018 kahdeksan hengen ryhmä aloitti matkansa Turusta jännittävissä tunnelmissa. Joillekin kyseessä oli ensimmäinen lentomatka, toisille ensimmäinen kerta työporukassa. Millaista matkasta tulisi? 

Menomatkalla muutama ilmakuoppa keikutti lentokonetta, mutta perille päästiin ajoissa ja koneesta astuessa matkalaisia tervehti ihana kevätilma. Lentoyhtiön kuljetus hotellille takasi sen, ettei heti ensimmäisenä tarvinnut murehtia eksymistä - sille olisi aikaa myöhemmin... Hotelli Sadova osoittautui miellyttäväksi ja erittäin siistiksi paikaksi (sen osoittanee jo pelkästään wc-tiloista otettujen valokuvien määrä). Sijainti oli mukavasti lähellä vanhaa kaupunkia ja sen kauppoja. 

Sunnuntai-iltapäivä meni tutustuessa ympäristöön sekä ruokapaikan löytämiseen. Millaista ruokaa kukin söisi? Pärjäisikö englannilla? Miten osaisi antaa oikean määrän sloteja? Valuuttanahan Puolassa on maan oma sloti, joita olimme vaihtaneet hyvissä ajoin. Huomasimme kuitenkin melko pian, että paikalliset olivat hyvin avuliaita ja ystävällisiä sekä melko taitavia englannintaitajia. Ruokailun jälkeen tutustuimme Mariankirkkoon, joka on maailman suurin tiilestä muurattu katedraali ja Euroopan suurimpia kirkkoja. Kylläpä se olikin miellyttävä yllätys nähdä, että Gdansk oli yhä täynnä joulukoristeita. Kauniit seimiasetelmat ja valot piristivät tammikuista iltaa. Hotellilla kokoonnuimme yhteen seuraamaan kotimaan tapahtumia. Kiitos Yle Areenan pysyimme hyvin ajan tasalla oman valtakuntamme presidentinvaaleissa ja toiselle kaudelle jatkava Sauli sai onnittelut myös matkaseurueeltamme.

Maanantaina sijoituimme hotellin konferenssitiloihin heti aamupalan jälkeen ja aloitimme työskentelyn. Mitä tehdä, kun talous käy tiukaksi kirkolla ja meidän seurakunnallamme? Miten jakaa resursseja, jotta seurakunnan toiminta pysyy kuitenkin elinvoimaisena? Millainen on oma panokseni ja vahvuuteni seurakuntani kehittämisessä? Miten seurakuntalaiset voisivat yhä enemmän kokea osallistuvansa kotiseurakuntansa elämään? Kaikeksi onneksi työtilat olivat varattuina pitkälle iltapäivään, sillä rauhallinen tila antoi kerrankin mahdollisuuden keskustella asioista pohjamutia myöten ja suunniteltu aikataulu venahti hieman. Kyllä sitä illallinen sitten tulikin tarpeen.

Tiistaina oli suunniteltu retkipäiväksi ja vähäsen mieltä masensi sään muuttuminen luvatusta kauniista auringonpaisteesta vesisateeksi. Lähdimme kuitenkin matkaan ja suuntasimme askeleemme rautatieasemalle hotellin opastusten mukaan. Pienessä hötäkässä ajauduimme vahingossa väärään junaan, joka oli menossa aivan väärään suuntaan. Kaikeksi onneksi kanttorimme oli kartalla ja niinpä jäimme pois pienellä asemalla (keskellä ei mitään, jos talouspäälliköltä kysytään). Seuraavan junan tuloon oli puolisen tuntia aikaa ja vettä satoi. Odottelimme alikulkutunnelin portailla ja ajan kuluksi musiikillinen kvartettimme lauloi virsiä äänissä. Kylläpä oli mahtava akustiikka! Samaa taisi ajatella muutama paikallinen, joka pysähtyi kuuntelemaan naislaulajia :)

Mutkien kautta pääsimme kuitenkin Sopotin asemalle ja sieltä ihanaa kauppakatua pitkin Euroopan pisimmälle puulaiturille. Sateinen ja tuulinen sää ei haitannut, kun väki kävi vaeltamassa vaalealla hiekkarannalla, jossa joutsenetkin tepastelivat kaikessa rauhassa. Paluumatka junalla onnistui onneksi paremmin, sillä märät talvitakit eivät tuntuneet kovinkaan mukavilta. Hotellille kuljeskeltiin kahdessa ryhmässä - osa piipahteli vielä Dlugi Targin pikkuisiin puoteihin tuliaisia ostelemaan ja toiset huimapäät istahtivat maailmanpyörän kyytiin.

Keskiviikkoaamu valkeni matkalaisille jo ennen kuutta, sillä kyyti kentälle lähti seitsemältä.

Matka toi mukavan katkoksen arkiseen aherrukseen. Maanantain työskentelyn lisäksi reissu lisäsi työntekijöiden keskinäistä tuntemista, yhteishenkeä ja innostusta työhön, joka toivottavasti välittyy myös tulevissa kohtaamisissa seurakuntalaisten kanssa.

« Uutislistaukseen